Ensimmäinen kerta

Tutustuttiin vähän toisiimme ja mietittiin, että mitä on mukava kerhossa käydä läpi. On tärkeää, että tiedän vähän käyttämistänne laitteista ja siksi kaikki tutustuivat viimeistään nyt laitteensa malliin ja käyttöjärjestelmään. Kerhon kannalta tämä merkittävä tieto. Minulla mukana Appleen erikoistunut asiantuntija, joten nämä "omput" saavat opastuksen omiin laitteisiin, samalla kun itse tietokoneiden ja Android käyttöjärjestelmällä toimivien laitteiden suhteen läpi käyn.

Alla ensimmäisen kerran diat. Voit klikata kuvaa, jolloinka se tulee isoksi. Uudestaan klikkaamalla kuva palaa takaisin pieneksi.

Toinen kerta

Easypark sovellus käytiin läpi ja asennettiin puhelimiin, sillä esimerkiksi tienvarsipysäköinnit ja lähestulkoon kaikissa maksullisissa pysäköintialueilla pystyy tätä nykyä maksamaan tällä sovelluksella. Erittäin näppärä, varma ja turvallinen tapa hoitaa pysäköintimaksut. Tähän toki täytyy laittaa maksutiedot, jotta on mahdollista tuo maksu hoitaa. Kolikkoautomaatit alkavat vähentymään ja vaativat jo huomattavasti enemmän vaivaa, verrattuna parkkisovellukseen. Tästä voitte kysellä lisää, jos tietoa haluatte. Diossa on myös osoite josta lisää selviää.

Laitteiden pitäminen ajantasalla päivittämisen kanssa on tärkeä asia. Niin puhelimet kuin tietokoneetkin on syytä päivittää kun laite sitä ehdottaa. Näin tietoturvakin pysyy ajantasalla. Tässä linkki, josta voitte katsoa ohjeita Androidilla varustettujen laitteiden päivittämiseen: Linkki päivittämiseen. Klikkaa!

Alla yksi dia, johon olen kerännyt tärkeitä seikkoja, kun tunnistaudutaan pankkitunnuksilla pankkiin tai vaikkapa Kantaan. Lukeeka nämä ajatuksella! Alla olevia dioja voi lukea ajatuksella ja käyttää hetki aikaa miettimiseen joka kohdassa. Tällä jo selviät pitkälle turvallisuuteen liittyen. Kiire on aina huono asia kun lähdetään tunnistautumaan. Jos on kiire, kannattaa miettiä onko pakko hoitaa asia juuri sillä hetkellä. Silloin kun näitä asioita hoitaa, on keskittyminen juuri siihen hyvin tärkeää. Ja muutoinkin ajatella rauhassa mitä on tekemässä.

Kolmas kerta

Tallentaminen ja reitin aiheena.
Kaikilla meillä on koneissa jonkinmoinen kovalevy. Se on siis ”sisäinen” kovalevy. Periaatteessa sisäisellä ja ulkoisella kovalevyllä ei juurikaan eroa ole. Sisäisellä kovalevyllä on toki aina asennettuna koneen käyttöjärjestelmä. Eli esim Windows 11.

Kovalevyjä on vanhempi versio, eli niin kutsuttu HDD. Moni varmaan muistaakin, kuinka aina puhuttiin, ettei kone saa tärähtää tai heilahtaa kovasti. Tämä johtui nimenomaan HDD-kovalevystä. Siinä piti aina olla varovainen, sillä muutoin ”lukupää” saattoi heilahtaa ja kovalevy särkyä.
Nykykoneissa, varsinkin läppäreissä on lähes poikkeuksetta uudempi versio, eli nopeampi SSD-kovalevy. Näiden hinta oli vielä pari vuotta sitten korkeampi, mutta on tullut alas todella voimakkaasti, eikä enää juuri muuta käytetäkään. SSD on siis se mihin nykyään panostetaan.

Sitten ulkoinen kovalevy. Ihan samat kirjainyhdistelmät siis näissä. Ulkoisissa kovalevyissä on vielä HDD-malleja, mutta melkeinpä suosittelisin pikkuhiljaa siirtymään SSD-kovalevyihin niissäkin. Hinnat alkavat pikkuhiljaa olemaan niin maltilliset niissäkin. Eikä tarvitse ihan niin varovaisesti käyttää niitäkään.
Kokoja, eli ”tilavuutta” kovalevyissä on erilaisia. Lähdetään tuolta 256 gigasta aina 16 teraan ja vielä siitä ammattikäytössä paljon suurempiinkin. Itse pidän kyllä omaan käyttöön ihan maksimissaan 8 teran kovalevyjä, joka sekin on sitten jo aivan valtavan iso.

Kaikessa lyhykäisyydessään siis kovalevy on se paikka, minne kaikki tieto tallentuu. Sieltä löytyy teidän kuvat ja tiedostot. Nyt sitten onkin kysymys, että mitä tehdä kun koneesta aikanaan luovutaan. Sieltä kun löytyy teidän kaikki tiedostot. Varmin tapa tähän on se, että koneesta poistetaan fyysisesti se kovalevy sieltä koneen sisältä. Sen jälkeen kovalevy asetetaan vaikkapa kesämökillä kauniissa kesäsäässä pölkyn päälle ja sille näytetään kirvestä, kuten niille saunapuille. Eli käytännössä se voidaan tuhota ihan fyysisesti rikkomalla. Näin ei sieltä tietoja pois saa.
Vaatii jonkin verran tuntemusta, että kovalevyn saa koneen sisältä pois, mutta tässä tietokoneliikkeet kyllä tarjoavat apua. Itse en antaisi konettani liikkeeseen tuhottavaksi, vaan pyytäisin sen kovalevyn itselleni ja muuten kone toki voi kierrätykseen jäädä. Pöytäkoneissa ja läppäreissä molemmissa ihan sama juttu. Varmasti kaikki tietokoneliikkeet tietävät asian, eivätkä tästä nurise lainkaan.

Sitten mennään seuraavaan, eli MicroSD-korttiin. Tähän korttiin mahtuu saman verran tietoa kuin kovalevyyn joka kerhossa katsottiin. Näin suuri fyysinen koko ero, mutta tilavuus sama. MicroSD-kortteja on myös monilla eri tilavuuksilla. Itse pidän 128 gigaista melkeinpä fiksuimpana ratkaisuna nykypäivänä, jos puhelinta ajatellaan. Isompikin voi olla, mutta pienempi, eli tässä tapauksessa olisi 64 gigainen, alkaa olemaan jo vähän turhan pieni, sillä hintaeroa ei siinä mielessä ole.

Nykyään puhelimissakin on jo tilavuutta aika reilusti itsessään, mutta jos puhelin syystä tai toisesta hajoaa, ja kuvat on tallennettu kortille, niin hätä ei ole suuri. Kuvat ja videot säilyvät kortilla ja ne siitä saadaan talteen. Jos puhelimessa on muistikortti, ei kuvat myöskään hidasta puhelimen toimintaa, sillä silloin kuvat eivät myöskään syö sovelluksilta ja järjestelmältä kapasiteettia.

Puhelimessa asetetaan tallennuspaikaksi kortti, jolloin kamera tallentaa kaikki automaattisesti kortille. Tämä hyvin yksinkertainen asetus.
Sitten SD-kortti. Periaate ihan sama kuin MicroSD-kortissa, mutta fyysinen koko isompi. Käytetään esimerkiksi digikameroissa. Suurimmalta osalta löytyy SD-korttipaikka tietokoneesta. Usein jommasta kummasta kyljestä löytyy pieni rako, jonne SD-kortti sujahtaa. Voi löytyä myös siitä etupuolelta. Sinne kun kortin lykkää, saa juurikin esimerkiksi kamerasta kuvat otettua koneelle. MicroSD-kortin mukana tulee yleensä adapteri, jonka avulla MicroSD-kortista voi tehdä SD-kortin ja näin saa kuvat kännykästä tietokoneelle. Tietoa tähän adapteriin siis ei sisälly, vaan se on kortin koon muuttamista varten.

Sitten USB-muistitikku. Tämä lienee useimmille jo vähän tutumpi. Menee siis tietokoneen USB-porttiin ja toimii taas samalla periaatteella kuin ulkoinen kovalevy, muistikortti tai mikä vaan niin kutsuttu ”tallennusmedia”. Se siis tarkoittaa tilaa, johon voidaan tiedostoja tallentaa. Näitä myös paljon eri kokoja.

Sitten on tietysti vielä vaihtoehtona käyttää CD- ja DVD-levyjä. Myös se monen kuulema Blu-Ray -levy on olemassa. Nykyään läppäreistä ei enää löydy itsessään ”optista levyasemaa”, eli CD-asemaa. Niitä saa ulkoisena, jonka voi USB-porttiin laittaa. Nämä alkavat pikkuhiljaa jäämään jo historiaan, mutta levyt ovat aika varmoja, niin kauan kuin levyn pitää tallessa.

Mennään asiaan, joka koskee tiedonsiirtoa eri tallennuspaikoista toiseen. Eli kaikkihan nämä pitää liittää jollain konstilla toisiinsa, jotta tiedot saadaan siirtymään. Tähän siis tarvitaan jotain laitteiden väliin. Muistikorteista käytiinkin jo läpi se, mistä korttipaikka koneesta löytyy. Ulkoinen kovalevy taas vaatii piuhan siihen väliin. Samoin puhelin ja tabletti, jos korttia ei laitteesta irroita. Kuten ei välttämättä kannatakaan, jos vain kuvia ja videoita siirretään. Puhelimien laturit tulevat nykyään niin, että laturi on kahdessa osassa. On se seinään tuleva pistoke ja sitten on erikseen johto. Tämä johto toimii myös koneeseen liitettävänä tiedonsiirtokaapelina. Näin saadaan kuvat ja videota siirrettyä puhelimen omasta muistista tai muistikortilta joka puhelimeen on asennettu.

Sitten on se kovalevyn liittäminen. Ulkoisen kovalevyn mukana tulee aina kaapeli jolla kovalevy liitetään koneeseen. Näitä kaapeleita voi olla paria eri tyyppiä, mutta toimintatapa kaikissa sama. Nämä kaapelit ovat koneen päässä aina USB-porttiin liitettäviä. Niin tuo puhelimesta tuleva, kuin kovalevystäkin.

Reitittimestä
Reititin on siis se laite, joka jakaa maailmalta tulevan netin sinne kotiin eri laitteille. Eli tietokoneelle, tabletille ja vaikkapa puhelimelle. Myös vaikkapa televisio voi olla yhteydessä nettiin. Nykyään myös pesukoneet ja ilmalämpöpumput ja muut saattavat olla kotiverkossa.

Wi-Fi -yhteys jakaa langattoman netin kotiin. Tätä varten kannattaa aina muuttaa asetuksia reitittimestä. Langallinen yhteys on sellainen, jossa reitittimestä tulee johto vaikkapa tietokoneeseen. Televisio myös on ihan fiksua laittaa langallisella yhteydellä reitittimeen, mikäli mahdollista. Reititin kannattaa muuttaa omille asetuksilleen turvallisuuden ja kätevyyden kannalta. SSID eli verkon nimi, on ensinnä fiksua muuttaa siitä syystä, että jos verkon nimi on tehdasasetuksilla, niin siitä voi suoraan päätellä mikä laite on kyseessä. Tehdasasetuksilla reitittimen asetuksiin on yleensä käyttäjätunnus ja salasana määritetty molemmat ”admin” nimellä. Jos siis tietää reitittimen mallin ja sitä kautta tunnukset, niin kuka vaan pääsee sisään reitittimen asetuksiin.

Nyt siis katsotaan miten tämä tehdään. Kun ostaa uuden reitittimen, on viisasta muuttaa nämä asetukset, ennen kuin laittaa nettipiuhan kiinni seinästä reittimeen, eli ennen internettiin kytkemisen.
Nyt siis laitetaan ensin reititin kiinni sähköön. Katsotaan, että reitittimeen hetken päästä syttyy Wi-Fin merkkivalo.

Nyt kun Wi-Fi valo palaa, niin verkko löytyy kaikkien koneelta nimellä ”Asus_98”. Ensinnä vertaus, on vaikea siivota eteistä, jos ei ole eteisessä sisällä. Eli liitytään tuohon Asus_98 -verkkoon. Klikataan siitä.

Sisälle modeemiin pääsee tästä osoitteesta, joka näkyy modeemin pohjassa. Siihen teidän ei tarvitse mennä omalla koneella, vaan näytetään se tästä näytöltä. Eli kirjaudutaan tuonne käyttäjätunnuksella ”admin” ja salasanalla ”admin”. Nyt voidaan muuttaa nuo tunnukset. Seuraavaksi muutetaan sitten verkon nimi, eli tuo SSID, joka näkyy kun verkkoa haetaan. Tämä voidaan laittaa ihan mieleiseksi. Hyvä muuttaa, niin kukaan ei tiedä enää laitteen mallia. Muutetaan se nyt verkoksi nimeltä ”simpankoti”.

Salasana voidaan myös muuttaa, jotta se sitten on helppo muistaa ja vaikkapa keksiä sellainen, että sen voi kertoa kelle vaan, joka verkkoon haluaa liittyä. Laitetaan salasana nyt sellaiseksi kuin ”simppa1234”.

Verkkohan voidaan myös piilottaa, jottei se automaattisesti näy tuossa koneella tai puhelimessa. Se lisää kyllä turvallisuutta, mutta toki hankaloittaa hieman liittymistä, sillä sitten täytyy tietää verkon nimi ilman, että se näkyy näytöllä. Ei välttämätöntä tämä.

Reitittimeen pystyy myös tekemään niin sanotun MAC-filtterin, eli silloin reitittimeen syötetään tietokoneen, puhelimen ja muiden laitteiden ”tunniste” ja sisään pääsee vain niillä laitteilla joiden tiedot on reitittimeen laitettu.

Nyt on muutettu tunnukset. Jos reititin menee joskus sekaisin, on siinä olemassa resetointi näppäin, josta asetukset saa palautettua tehdasasetuksiin. Mikäli kotona on olemassa esimerkiksi langaton tulostin, täytyy verkkoon liittyessä valita se näkyväksi muille verkossa oleville laitteille. Liityttäessä verkkoon kone yleensä tämän kysyy.

Chromecast on asia josta oli puhetta, mutta tämä siirtyy kevään puolelle. Siitä voi lukea kyllä osoitteesta tästä.

Kuva reitittimen pohjasta

Näitä tietoja tarvitset päästääkseni muuttamaan reitittimen asetuksia. Sopii kysyä neuvoa, yhteystiedot löytyvät täältä sivuilta.

Neljäs kerta

112-sovellus on erittäin hyvä ladata puhelimeen ja ottaa käyttöön. Tämä ehdottomasti neljännen kerran tärkein aihe. Toinen aihe oli QR-koodit, joita tarvitaan monessa. Tämän lukemiseen ladattiin sovellus niille joilla ei puhelimessa ei automaattisesti kamera koodia lukenut.

Tutustutaan 112-sovellukseen. Tässä muutama kuvakaappaus sovelluksen käyttöönotosta. Sovelluksen voit asentaa Play-kaupasta. Tehdään tämä kerhossa neljännellä kerralla.